Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

4. Hiihtokilpailuista elokuvaesityksiin

Maaliskuun 13. päivänä 1956 Keskuskahvilassa kokoontuneeseen johtokunnan kokoukseen tulivat paikalle puheenjohtaja Konrad Malkan lisäksi Kauko Nevalainen, Aaro Savinainen, Pekka Haatainen ja Toimi Voutilainen.

Saman viikon lauantaina maaliskuun 17.päivänä kello 16.30 päätettiin pitää jäsentenväliset hiihtokilpailut. Sarjoja oli neljä: yleinen, alle 17-vuotiaat, alle 13-vuotiaat ja naiset.

Pekka Haataisen tehtäväksi annettiin toimitsijoiden hankkiminen kilpailuun ja numeroiden hommaaminen jäi puolestaan Aaro Savinaisen huoleksi. Toimi Voutilainen velvoitettiin tekemään kisoista ilmoitukset, joita laitettiin paikallisten liikkeiden seinälle. Koska sähköpostit ja internet-yhteydet olivat kaukana tulevaisuudessa toteutuva tiedostamaton asia, parhaiten toimi tiedotus suusta suuhun.

 Varsin ajattelevainen oli johtokunta nuorimpia osanottajia kohtaan, kun palkintoja päätettiin ostaa kolme lusikkaa sarjaansa sekä alle 13-vuotiaille jokaiselle osanottajalle lohdutuspalkinto. Periaate oli sangen kunnioitettava, joka kannattaisi pitää mielessä myös nykypäivänä. Pääasia ei ole voitto vaan kunnon palkinnot!

Kauko Nevalaiselle ja Pekka Haataiselle annettiin lupa ostaa palkintoja ”noin kolmensadan markan arvosta”.

Jalkapallotoimintaakaan ei kokonaan unohdettu. Vaikka seurassa oli intoa riittämiin yhden jalkapallojoukkueen verran ja kesäisin palloa potkittiin aamusta iltaan, halu oli myös saada uutta tietoa maailman hienoimmasta lajista. Siksipä valmentajakurssille (pika- ja peruskurssi) valittiin Kauko Nevalainen.

Suuri tarve oli myös löytää otteluihin erotuomareita omasta takaa. Monia ehdokkaita käytiin läpi, mutta kun sopivaa ehdokasta ei löytynyt, asia hylättiin toistaiseksi. Esteenä ei suinkaan ollut sopivan ehdokkaan löytyminen vaan se, että erotuomarikurssille lupautuva ei tietenkään voinut pelata omissa otteluissa, jos halusi toimia erotuomarina.

Harjoitustahti oli jo ensimmäisen vuoden aikana vakiintunut kahteen viralliseen harjoitukseen viikossa ja samaa linjaa jatkettiin edelleen, koska harjoitukset päätettiin pitää kesällä 1956 tiistaisin ja ensimmäisissä harjoituksissa sovittavana toisena iltana.

Savon piiristä päätettiin kutsua henkilö pitämään tekniikka- ja taktiikkaluentoja maalis-huhtikuun vaihteessa 1956.

Vuoden 1956 kesä meni pelatessa piirinsarjaa.

27.päivä tammikuuta 1957 pidettiin Pallo-Haukkojen vuosikokous Juhlatalolla, jonne kokoontui 16 seuran jäsentä.

Viralliset päätökset tehtiin toimihenkilöistä ja Konrad Malka valittiin itsestään selvästi jatkamaan seuran puheenjohtajana.

Jälleen kerran käsiteltiin luistinratahanketta, joka raukesi varojen puutteeseen – mihinkäs muuhun.

Junioritoiminta oli tullut niin tärkeäksi, että sille valittiin oma valmentaja: Toimi Voutilainen. Edustusjoukkuetta valittiin luotsaamaan Aaro Savinainen. Molempien ”titteli” oli harjoitusten johtaja.

Kauko Nevalainen oli valittu edellisen vuonna valmennuskurssille. Kokemukset olivat myönteiset ja pikavalmennuskurssille päätettiin lähettää Aaro Savinainen ja V. Hyvönen.

Kun edellisen vuonna ei löytynyt erotuomarikurssille lähtijöitä, Aaro Savinainen valittiin Pallo-Haukkojen edustajaksi myös erotuomarikurssille.

Jälleen päätettiin pitää jalkapalloaiheinen elokuvailta opetusmielessä.

Pöytätennistä ei hyväksytty vieläkään seuran ohjelmaan, vaikka joku oli tehnyt siitä esityksen jälleen kerran.

Koska tanssit olivat tuottaneet hyvin ja väkeä oli riittänyt, päätettiin perustaa lavahanketta varten oma toimikunta, johon valittiin puheenjohtajaksi Aaro Savinainen, Niilo Kulin, Matti Fatjukoff, M. Rapelo ja V. Hyvönen.

Edellisen vuoden tapaan päätettiin pitää hiihtokilpailut 23.3.1957 kello 16.00. Sarjoiksi hyväksyttiin yleinen 7,5 kilometriä, alle 18-vuotiaille 7,5 kilometriä, alle 14-vuotiaille 5 kilometriä, naisille 5 kilometriä ja alle 10-vuotiaille 2,5 kilometriä.

Palkintojen suhteen piti edellisen vuoden linjaus: kolmelle parhaalle palkinnot joka sarjaan paitsi alle kymmenvuotiaille jokaiselle.

Kun vuonna 1956 palkintoihin myönnettiin 300 markkaa, korotus vuoden 1957 määrärahoihin oli ruhtinaallinen. Palkintoihin luvattiin seuran kassasta 4000 markkaa.